Ositussopimus – Omaisuuden jako avioerossa

Ositussopimus on niitä asiakirjoja, joiden olemassaolosta moni kuulee vasta siinä kohtaa, kun tunnepuoli on jo valmiiksi tulessa ja pitäisi vielä pystyä laskemaan, kuka omistaa mitä, kuka maksaa mitä ja kuka ottaa asuntolainan niskaansa. Ei erityisen romanttinen hetki, mutta hyvin tavallinen.

Ositussopimuksella sovitaan siitä, miten puolisoiden omaisuus ja velat jaetaan avioeron jälkeen. Hyvin tehtynä se tuo rauhan. Huonosti tehtynä se jättää oven auki uudelle kierrokselle, ja yleensä juuri silloin, kun kumpikaan ei enää jaksaisi.

Tämä artikkeli antaa yleistä oikeudellista tietoa eikä korvaa tapauskohtaista oikeudellista neuvontaa.

Mikä ositussopimus oikeastaan on?

Ositussopimus on kirjallinen asiakirja, jossa puolisot sopivat omaisuutensa jakamisesta. Se tehdään tavallisesti avioeron yhteydessä, kun avio-oikeuden alainen omaisuus selvitetään ja jaetaan.

Jos puolisoilla on avio-oikeus toistensa omaisuuteen, tehdään ositus. Jos avioehto sulkee avio-oikeuden pois kokonaan, kyse voi käytännössä olla enemmän omaisuuden erottelusta kuin varsinaisesta osituksesta. Arkikielessä näitä kuitenkin sotketaan jatkuvasti, eikä internet auta asiaa yhtään.

Taustaksi kannattaa lukea myös avioero, avioerohakemus, avioerosopimus ja avioehto. Ne selittävät, missä kohtaa ositussopimus yleensä tulee kuvaan ja miksi avioehdolla on siihen niin iso merkitys.

Milloin ositussopimus voidaan tehdä?

Ositussopimus voidaan tehdä sen jälkeen, kun avioeron peruste on syntynyt. Käytännössä tämä tarkoittaa tavallisesti sitä, että avioerohakemus on tullut vireille.

Sopimusta ei tarvitse tehdä heti. Osa tekee sen nopeasti, koska yhteinen asunto pitää myydä tai rahat erottaa. Osa taas lykkää asiaa kuukausiksi tai vuosiksi, koska kukaan ei halua koskea siihen. Jälkimmäinen ratkaisu ei yleensä paranna tunnelmaa eikä tee papereista helpompia.

Mitä pidempään asia roikkuu, sitä todennäköisemmin mukaan tulee:

• epäselviä maksuja yhteiseltä tililtä
• muuttuneita omaisuusarvoja
• uusia velkoja
• riitaa siitä, mikä kuuluu kenellekin

Mitä osituksessa ylipäätään jaetaan?

Osituksessa tarkastellaan puolisoiden varat ja velat. Yksinkertaistettuna ideana on selvittää, mikä on kummankin netto-omaisuus ja onko toisella oikeus tasinkoon.

Käytännössä tarkastelussa voivat olla esimerkiksi:

• asunto tai asunto-osake
• kesämökki ja muu kiinteä omaisuus
• pankkitilit ja säästöt
• sijoitukset
• ajoneuvot
• yritysomaisuus
• irtaimisto
• lainat ja muut velat

Tässä kohtaa moni yllättyy siitä, että keskustelu ei koske vain sitä, kuka saa sohvan. Usein vaikeimmat kohdat liittyvät asuntoon, lainaan ja siihen, miten omaisuuden arvo määritellään.

Ennen sopimuksen kirjoittamista pitää kerätä faktat pöytään

Hyvä ositussopimus syntyy harvoin niin, että kaksi ihmistä istuu keittiössä, vilkaisee toisiaan ja päättää mennä fiilispohjalta. Parempi tapa on kerätä ensin aineisto.

Tarvitset yleensä ainakin:

• listan omaisuudesta
• tiedot veloista
• tilien saldot
• tiedot sijoituksista
• asunnon tai muun merkittävän omaisuuden arvion
• tiedon siitä, onko avioehto voimassa

Jos toinen osapuoli pimittää tietoja, osituksesta tulee nopeasti raskaampi kuin sen tarvitsisi olla. Silloin kannattaa miettiä, onko sopimus enää realistinen vai onko syytä hakea ulkopuolista apua.

Mitä ositussopimukseen pitäisi kirjoittaa?

Hyvä ositussopimus kertoo ainakin nämä asiat:

• keitä sopimus koskee
• mikä on sopimuksen tausta, eli avioeron vireilläolo tai muu peruste
• mitä omaisuutta ja velkoja on huomioitu
• miten omaisuus jaetaan
• maksetaanko tasinkoa ja kuinka paljon
• kuka ottaa vastuulleen mahdolliset lainat
• milloin mahdolliset maksut suoritetaan
• mitä tapahtuu yhteiselle asunnolle tai muulle merkittävälle omaisuudelle
• että osapuolet hyväksyvät sopimuksen lopputuloksen

Asunnon kohdalla pitäisi yleensä sanoa nimenomaisesti:

• jääkö asunto toiselle puolisolle
• myydäänkö asunto
• miten mahdollinen laina hoidetaan
• milloin omistus siirtyy
• kuka vastaa vastikkeista, koroista ja muista juoksevista kuluista siirtymävaiheen aikana

Jos nämä jätetään liian avoimiksi, riita siirtyy vain seuraavaan kuukauteen.

Onko ositussopimukselle muotovaatimuksia?

Kyllä on. Tämä ei ole pelkkä sähköpostiketju tai WhatsApp-sovinto. Ositussopimus tehdään kirjallisesti, ja siinä on oltava asianmukaiset allekirjoitukset. Turvallinen lähtökohta on, että asiakirja laaditaan niin kuin oikea lopullinen asiakirja laaditaan, ei niin kuin luonnos, jota "sitten viimeistellään joskus".

Käytännössä osituskirjassa käytetään yleensä:

• molempien osapuolten allekirjoituksia
• kahta esteetöntä todistajaa
• riittävän täsmällistä omaisuuserittelyä

Todistajien käyttö on juuri niitä yksityiskohtia, joita ei kannata sivuuttaa. Se voi tuntua byrokraattiselta, mutta samaa voisi sanoa turvavyöstäkin ennen kolaria.

Miten asunto ja asuntolaina kannattaa käsitellä?

Tämä on useimmiten koko sopimuksen raskain kohta. Yhteinen asunto ei nimittäin elä vain paperissa. Siihen liittyy pankki, asuminen, mahdolliset lapset ja aivan liikaa tunnearvoa.

Vaihtoehtoja on yleensä kolme:

1. Asunto myydään

Tämä on usein selkein ratkaisu. Kauppahinta käytetään lainan maksamiseen ja loppu jaetaan sovitulla tavalla.

2. Toinen lunastaa toisen ulos

Tällöin pitää ratkaista ainakin:

• asunnon arvo
• jäljellä oleva laina
• maksettava lunastusosuus
• pankin hyväksyntä siihen, että laina jää yhdelle

3. Omistus jää väliaikaisesti yhteiseksi

Tämä onnistuu paperilla useammin kuin käytännössä. Jos yhteisomistus jää elämään eron jälkeen, sopimuksessa pitää kertoa erittäin tarkasti, kuka maksaa mitä, miten myynti voidaan myöhemmin toteuttaa ja millä ehdoilla toisen voi ostaa ulos. Muuten ongelma ei ratkea. Se vain siirtyy myöhemmäksi, yleensä huonompaan hetkeen.

Entä velat, luottokortit ja yhteiset laskut?

Ositussopimus ei automaattisesti vapauta ketään velkojan näkökulmasta. Tämä on tärkeä kohta. Puolisot voivat sopia keskenään, kuka vastaa mistäkin, mutta jos laina on pankin silmissä molempien nimissä, pankki ei katoa tilanteesta kohteliaan sopimustekstin takia.

Siksi velkojen kohdalla pitää erottaa kaksi asiaa:

• mitä puolisot sopivat keskenään
• mitä velkoja hyväksyy ulospäin

Jos toinen puoliso ottaa lainan itselleen, asia pitää yleensä järjestää myös pankin kanssa erikseen. Sama koskee esimerkiksi yhteisiä luottokortteja tai limiittejä.

Milloin sopimus on riskialtis tai kohtuuton?

Jos toinen osapuoli allekirjoittaa sopimuksen ymmärtämättä sisältöä, kiireessä, painostettuna tai ilman riittäviä tietoja, riski kasvaa heti. Riitaisan eron keskellä tämä ei ole mikään teoreettinen ongelma.

Varoitusmerkkejä ovat esimerkiksi:

• toista hoputetaan allekirjoittamaan heti
• asiakirjasta puuttuu omaisuusluettelo tai se on ilmiselvästi vajaa
• asunnon tai yrityksen arvo on hatusta vedetty
• toinen ei ole saanut mahdollisuutta tarkistuttaa sopimusta
• sopimuksessa ei käsitellä velkoja kunnolla

Jos sopimus tuntuu epäselvältä, sitä ei pidä allekirjoittaa vain siksi, että "saadaan tämä alta pois". Ero voi olla jo käynnissä, mutta paperin kanssa ei silti tarvitse toimia paniikilla.

Mitä jos yhteisymmärrystä ei synny?

Jos puolisot eivät pääse sopuun, vaihtoehtona voi olla pesänjakajan määrääminen. Se ei yleensä ole se polku, jonka joku valitsee innosta, mutta joskus se on ainoa realistinen tapa päästä eteenpäin.

Pesänjakaja voi ratkaista omaisuuden jaon silloin, kun osapuolet eivät saa sopimusta aikaan itse. Tämä on usein tarpeen esimerkiksi silloin, kun:

• omaisuuden arvoista riidellään jatkuvasti
• toinen ei anna tarvittavia tietoja
• toinen kieltäytyy allekirjoittamasta mitään
• avioehdon tulkinnasta riidellään
• asunnon kohtaloa ei saada ratkaistua

Käytännössä hyvä vapaaehtoinen sopimus on lähes aina halvempi ja kevyempi kuin pakotettu prosessi.

Yleisimmät virheet ositussopimuksessa

Tässä kohtaa erot näkyvät aika rumasti.

Yleisiä virheitä ovat:

• sopimus tehdään ennen kuin kaikkia varoja ja velkoja on kartoitettu
• asuntoon liittyvä laina jätetään liian yleiselle tasolle
• määräpäiviä ei kirjata
• maksutapaa ei kirjata
• toisen vastuulle jäävät kulut eivät näy sopimuksessa
• avioehdon vaikutus ymmärretään väärin
• irtaimisto kuitataan yhdellä ympäripyöreällä lauseella, vaikka siitä on riitaa

Erityisen huono yhdistelmä on tunnekuohu, kiire ja asiakirjamalli, jota kukaan ei ole oikeasti lukenut loppuun asti.

Käytännön tarkistuslista ennen allekirjoitusta

Käy ainakin nämä läpi:

• onko kaikki olennainen omaisuus listattu
• onko velat kirjattu oikein
• onko asunnon arvo perusteltu jotenkin
• näkyykö sopimuksesta, kuka maksaa mitä ja milloin
• onko lainojen ulkoinen vastuu selvitetty pankin kanssa
• ymmärtävätkö molemmat, mikä lopputulos on euroina
• onko asiakirja allekirjoitettu asianmukaisesti

Jos yksikin kohta on hämärä, pysähdy siihen. Sopimus ei parane allekirjoituksella. Se vain muuttuu sitovammaksi.

Usein kysytyt kysymykset

Voimmeko tehdä ositussopimuksen itse?

Kyllä voitte, jos tilanne on riittävän selkeä ja molemmat ymmärtävät, mitä ovat sopimassa.

Tarvitaanko lakimiestä aina?

Ei aina. Mutta jos mukana on asunto, merkittäviä velkoja, yritysvarallisuutta tai kova riita, apu on usein järkevää.

Voiko ositussopimuksen tehdä heti erohakemuksen jälkeen?

Yleensä voi, kun peruste ositukselle on olemassa ja tarvittavat tiedot on saatu kasaan.

Sitooko sopimus pankkia?

Ei automaattisesti. Pankin kanssa pitää hoitaa lainavastuut erikseen.

Entä jos toinen puoliso ei suostu mihinkään?

Silloin vapaaehtoinen sopimus ei ehkä onnistu ja asia voi edetä ulkopuolisen ratkaisijan kautta.

Soita OikeusGurulle – 0600 411 104, 0,98€/min + pvm/mpm

Saat apua siihen, mitä ositussopimukseen kannattaa kirjoittaa, miten asunto ja velat kannattaa käsitellä ja milloin on syytä lopettaa pyörittely ja pyytää ulkopuolinen arvio ennen allekirjoitusta.